End of the on-the-job learning.

Minä (Tero) kirjoitan nyt ihan aluksi omasta työharjoittelustani. Olin siis koko jaksoni Climasie yrityksessä Lucaksen matkassa ja 90% ajastani mitä tehtiin niin ajeltiin ympäri Valenciaa tai istuin Climasien varastossa. Tehtiin vain muutamia pikku asennuksia muuten kuskattiin pieniä osia ja tavaroita ympäri kaupunkia. Työharjottelu oli suuri pettymys, aika on mennyt tosi hitaasti. Tänään  päiväni alkoi 9:00 sitten ajeltiin 14:00 asti jolloin syötiin. Työt loppuivat 18:00 tunnin aikaisemmin, kun yleensä. Tälläinen oli siis minun normaali päivä töissä. Käsittääkseni Lucas on yrityksen pomo ja hoitaa asiakastilauksia, sekä suunnittelee mitä minnekkin työkohteisiin tarvitaan eli siis on jatkuvaan puhelimessa. Työharjoittelu ei opettanut minulle muutakuin vähän Espanjan kieltä, mutta paljon Espanjan työkulttuuria!

Ja Elias jatkaa.. Minun työharjoittelu on ollut Madridin myötä opettavaisempi kuin Terolla. Mutta kun miettii niin mitään muuta positiivista työharjoittelusta en löydäkkään kuin Madridin reissun. Madridissa opin sen että kielimuuri on vain pelote! Hyvin saatiin asiat selväksi kun käsillä vähän aikaa huitoo ja elehtii. Se vähä mitä ollaan töitä tehty, oli ArtHorecalla. Asensimme suurkeittiöiden kaapistoja ja työtasoja. Välillä jopa minä pääsin tekemään vähän sähkötöitäkin. Climasiella työskentely on ollut pettymys minulle. Siellä töitä tehdään silloin tällöin jos ollenkaan, ja työn jälki on kuin se olisi humalassa tehty. Työturvallisuus ja työvälineet ovat puuttelisia ja kehnoja. 

Nyt siis odottamaan innolla ensi viikkoa kun pääsemme amiskaan. Luvassa on kaasulämmittimien asennuksia ja Eliwell ohjelman käytön opettelemista, ohjelma on tarkoitettu kylmiöiden ja ilmastointilaitteistojen hallintaan. Työtilat näyttivät hyviltä koulussa, vaikka jokseenkin pieniltä. Kävimme siellä ennen työharjoittelua ja hyvä juttu on se että saamme työskennellä rauhassa koska toisen vuoden opiskelijat ovat työharjoittelussa.


16 päivää jäljellä kunnes sanomme adios!
-Tero&Elias